Millaiset tavoitteet parantavat opiskelusuorituksia parhaiten?

Lähes kaikilla meistä on tavoitteita, joita kohti ponnistelemme joko tietoisesti tai antamalla niiden toimia taustamotivaationa. Osa tavoitteista on häilyvämpiä unelmia siinä missä toiset ovat hyvinkin tarkkaan määriteltyjä, konkreettisia ja mitattavia.

Opiskelussa tavoitteita kannattaa asettaa ainakin niiden aineiden kohdalla, jotka vaikuttavat eniten tulevaisuuden isompiin tavoitteisiisi. Jos esimerkiksi lääkikseen pääsy on unelmasi, kannattaa lukiossa priorisoida äidinkieltä, (pitkää) matikkaa, fysiikkaa, kemiaa ja biologiaa. Muutkin aineet kannattaa ottaa tosissaan, mutta ehkä voit antaa itsellesi hieman armoa niiden suhteen, jos tulokset eivät yllä ”pääaineidesi” tasolle.

Miksi tavoitteita ylipäätänsä kannattaa asettaa tärkeiden aineiden kohdalla? Eikö riitä, että teemme parhaamme ja katsomme mihin se riittää?

Psykologi Edwin Locken vuosikymmenten tutkimustyön ja sen poikiman jatkotutkimuksen myötä tiedämme, että tavoitteet tosiaankin korreloivat selkeästi suoritustason kanssa ainakin seuraavista syistä:

1. Tavoite auttaa keskittymään oleelliseen ja ohjaa huomiotamme suoritettavaan asiaan.
2. Tavoitteet auttavat työskentelemään tehokkaammin.
3. Tavoitteet auttavat vastoinkäymisten voittamisessa, silloin kun emme etenekään toivotussa tahdissa.
4. Tavoitteet voivat auttaa uusien tapojen ja rutiinien muodostumisessa. Ne taas edesauttavat tavoitteen saavuttamista.

Millaisia ovat hyvät tavoitteet?

Arvosanojen parantaminen on sinänsä aina paikallaan, mutta yksittäisenä tavoitteena se on kehno. Pystyt toki vertailemaan yli ajan, parantuvatko arvosanat todella, mutta muutoin tavoite jää etäiseksi, eikä auta ohjaamaan opiskelua muutoin kuin ehkä taustamotivaationa.

Hieman parempi tavoite olisi määritellä, että keskiarvo nousee esimerkiksi 0,3 seuraavan lukukauden aikana. Toisaalta tämäkään tavoite ei vielä itsessään kerro mitään käytännön toiminnasta, ja etenemisen seuraaminen on haastavaa.

Hyvä tavoite on haastetasomme ylärajalla ja ennen kaikkea selkeästi määritelty ja muokattavissa osatavoitteiksi. Esimerkiksi arvosanatavoite tulisi purkaa vielä joka aineen omaksi tavoitteekseen ja nämä taas yksittäisten suoritusten tasolle. Tässä kohtaa pääsemme jo huomattavasti konkreettisemman tavoitteen äärelle.

Kemian kokeesta ysi on selkeä tavoite. Jos olet tähän mennessä saavuttanut kaseja kemiasta opiskelemalla itsenäisesti 2 tuntia viikossa kurssin ajan, tiedät, että ysiin vaaditaan joko enemmän tunteja tai sitten laadukkaampaa opiskelua.

Jotta tavoite olisi selkeästi määritelty sen tulisi olla

• mitattavissa
• purettavissa osatavoitteiksi

Mitattavuus toteutuisi esimerkissä kahdella tavalla. Ensiksi määrittelisimme, kuinka paljon aikaa käytämme opiskeluun. Kuten totesimme, ysin saaminen kokeesta vaatii aikaisempaa enemmän työtä, joten aikatavoitteeksi määrittelemme 3 tuntia itsenäistä opiskelua viikossa aikaisemman 2 tunnin sijaan. Huomaa, että tämä voi tarkoittaa kompromisseja jonkin toisen aineen kohdalla.

Toiseksi haluamme mitata käytetyn ajan lisäksi, kuinka paljon oikeasti opimme. Pelkkä passiivinen opiskelu kuten materiaalien lukeminen ei auta tässä työssä. Tehokas oppiminen vaatii aktiivista työskentelyä ja parhaiten selvitämme osaamisen tason tekemällä paljon tehtäviä, testaamalla itseämme ja käyttämällä aktiivisen kertauksen menetelmiä kuten oppimiskortteja ja ajallista hajauttamista.

Suoritustavoitteet ja oppimistavoitteet

Äskeisessä esimerkissämme määrittelimme suoritustavoitteeksemme ysin kemian kokeesta. Toisaalta eikö tavoitteemme kuuluisi olla oppia haluttu aihe ja koe on loppujen lopuksi vain yksi keino mitata tätä tavoitetta?

Opetussuunnitelmissa korostetaankin oppimistavoitteiden roolia suhteessa suoritustavoitteisiin. Tavoitteena siis esimerkiksi lukiossa on, että opiskelijat oppivat tietyt asiat kustakin aineesta ja samassa oppivat joukon metataitoja tiedonhankinnasta tiimityöskentelyyn.

Kylmä fakta kuitenkin on, että opiskelijan tulevaisuus mitataan lopulta ylioppilaskokeessa ja/tai tämän jälkeen pääsykokeessa. Niihin valmistautuessa toki auttaa, että tavoite on aidosti oppia asia, mutta toisaalta tiukka aikataulu ja laajat kokonaisuudet ohjaavat optimoimaan opiskelun niin, että tankkaamme tiedon muodossa, jolla saamme varmistettua hyvän arvosanan. Käytännössä tämä tarkoittaa muistamisen painottamista ymmärryksen sijaan.

Kannattaa silti painottaa oppimistavoitteita ja luoda suoritustavoitteita ainoastaan silloin, kun itse suoritus määrittelee vahvasti tulevaisuuden odotushorisonttia, kuten on ylioppilaskokeiden laita.

Suoritustavoite kannattaa muodostaa ainakin niin pitkään kuin opiskelumaailmassa painotetaan arvosanoja ja mittareita osaamisen, ymmärtämisen ja soveltamisen sijaan. Toisaalta hyvä suoritus ainakin useimmiten vaatii edes jonkin asteista ymmärrystä ja aiheen soveltamista. Olisikin ehkä paras ratkaisu kyetä muodostamaan ensin suoritustavoite, joka sitten muutetaan osaamistavoitteeksi ja osatavoitteiksi:

1. Haluan saada kemian kurssista ysin (suoritustavoite)
2. Tämä tarkoittaa, että minun tulee osata X ja Y (suoritustavoite ja osaamistavoite)
3. Kemia myös kiinnostaa minua, joten haluan aidosti osata X:n ja Y:n (osaamistavoite)
4. Jotta saisin ysin ja osaisin X:n ja Y:n, minun tulee opiskella itsenäisesti 3 tuntia viikossa kemiaa (osatavoite)
5. Mitatakseni, että osaan X:n ja Y:n, minun tulee pystyä vastaamaan tehtäviin Z ja Y (mittari)

Kovinkaan paljon monimutkaisemmaksi tavoitteenasettelua ei kannata viedä, sillä lopputuloksessa ja prosessissa on joka tapauksessa niin monta satunnaista tekijää ja muuttujaa, että tavoitteemme ja sen osatavoitteet voivat joka tapauksessa mennä pieleen.

Tavoitteet ovat kuin aarrekartan X, joka merkkaa arkun paikan. On hyvä tietää, mihin suuntaan tulee kulkea, ja mistä etsiä, mutta loppujen lopuksi oleellista on itse matka ja oikeiden työkalujen hankkiminen.

Keskittymällä itse tekemiseen löydät suorimman reitin ja oikean paikan, josta kaivaa. Keskittymällä pelkästään lopputulokseen on huomiosi ainoastaan kartan X:ssä ja kaikki matkan hyödyt ja ilot jäävät saavuttamatta.