Miten muisti toimii?

Sherlock Holmes pohti romaanissa Punaisten kirjainten arvoitus muistia vertaamalla sitä ullakkoon, joka hiljalleen täyttyy työkaluista, tavaroista ja huonekaluista, joita keräämme matkan varrella. Sherlockin mukaan viisas mies kerää ainoastaan hyödyllisiä ja työskentelynsä kannalta oleellisia asioita.

Sen sijaan hänen mukaansa on järjetöntä opetella kaikkea mahdollista, sillä ennemmin tai myöhemmin ullakko on täynnä romua, eikä sieltä löydä enää mitään. Vastaavasti opittaessa uutta jotain vanhaa unohtuu. Watson ihmettelikin Sherlockin vähäistä yleistietämystä tämän keskittyessä ainoastaan työlleen relevanttiin tietoon.

Osuiko Sherlock kuvauksessaan oikeaan?

Sherlockin näkemys on jo yli sata vuotta vanha ja edustaa perinteistä näkemystä muistista varastona, jonne elämän varrella tallennetaan muistoja kokonaisuuksina. Nykytietämyksen valossa muisti nähdään monimutkaisempana kokonaisuutena, mutta ullakkovertauksessa on kuitenkin myös hieman perää.

Sherlockin ajatusmaailma edustaa tietynlaista spesialismia. Näkökulman mukaan tehokkuus, suorituskyky ja todellinen asiantuntijuus syntyvät keskittämällä mentaaliset resurssit yksittäisen asian pariin. Työskentely on tehokkaampaa ja osaaminen syvempää, mutta luovuus ja isojen kokonaisuuksien yhdistely taas haastavampaa.

Toisessa ääripäässä generalisti haalii osaamista ja ammattitaitoa laajalta kentältä, jolloin osaaminen ja muistot ovat hatarammalla pohjalla, mutta niiden yhdistely ja vieminen uusiin konteksteihin mahdollistavat täysin uudet ratkaisut ja luovan tekemisen. Etenkin nykymaailmassa yksittäisen asian osaaminen ei ole niin tärkeää kuin kyky käyttää osaamista ja työkaluja alati muuttuvissa ympäristöissä.

Muisti on kuin verkosto

Muisti ei varsinaisesti sijaitse missään yksittäisessä osassa aivoja, vaikka aivojen ohimolohkoissa sijaitsevalla hippokampuksella onkin merkittävä rooli uusien muistojen syntymisessä.

Opittaessa uutta aivojen hermosolut neuronit lähettävät sähköimpulsseja toisilleen muodostamiensa hermoliitosten synapsien kautta. Impulssit liikkuvat sitä nopeammin ja tehokkaammin mitä vahvempia hermoliitokset ovat. Vastaavasti toistaessa ja kerratessa opittua hermosolujen väliset liitokset vahvistuvat ja hermosolut synnyttävät uusia liitoksia toistensa välille.

Aivojen eri osat hallitsevat eri aistiärsykkeistä saapunutta informaatiota samoin kuin opittuja kokonaisuuksia. Käytännössä aivot kuitenkin ovat lähes aina laajemmin käytössä ja oppimiseen tarvitaan useita alueita. Mitä useammin oppimiseen liittyvät hermoverkostot ovat aktiivisia sitä varmemmin muistamme niihin tallentuneen tiedon.

Voit siis ajatella muistia, kuten metsäpolkujen muodostumista. Mitä enemmän polulla kuljetaan, sitä helpompi on jatkossa kulkea, ja sitä nopeampia teitä löytyy.

Ei kuitenkaan ole täysin väärin mieltää muisti perinteiseen tapaan varastona tai tietokoneen kovalevynä. Oppiessasi uutta tallennat tiedon ”varastoon”, josta se myöhemmin voidaan noutaa, kun sitä pitää taas työstää aktiivisesti. Sekalaisesta varastosta on vaikea löytää mitään ja pölyttyneitä tavaroita ei löydä muiden alta.

Kun yrität muistaa jotain, on pitkälti kiinni muodostuneiden hermoverkkojen ja -liitosten vahvuudesta, kuinka tehokkaasti saat palautettua asian mieleen. Esimerkiksi tentissä saatat tuskailla vastauksen kanssa, jonka tiedät osaavasi, muttet juuri nyt saa mieleen. Tämä useimmiten tarkoittaa sitä, että olet kyllä oppinut asian, mutta sitä ei ole kerrattu ja palautettu mieleen tarpeeksi, jolloin hermoimpulssit eivät kulje tehokkaasti ja kykene palauttamaan kokonaisuutta asioita käsittelevään työmuistiin.

Muistin erityispiirteitä ja muistitekniikoiden tehosta

Ihmisaivot eivät ole muokkautuneet muistamaan tehokkaasti isoja määriä teoreettista tietoa, luettua materiaalia tai lukuja. Näistä ominaisuuksista ei ole ollut lajimme selviytymisen kannalta toistaiseksi paljoa apua, vaikka tulevaisuudessa aivot toki saattavat kehittyä ”analyyttisempaan” suuntaan.

Sen sijaan muistamme tehokkaasti:

• Paikkoja ja reittejä
• Syy-seuraus-suhteita, tarinoita ja vertauksia
• Tavallisesta poikkeavia tapahtumia
• Asioita, jotka herättävät vahvan tunnereaktion
• Tapaamiemme ihmisten ensivaikutelmat (muttei välttämättä nimeä tai muita faktoja)
• Konkreettisia asioita
• Asiat, joita toistamme ja käytämme jatkuvasti arkielämässä

Muistikilpailujen mestarit käyttävät tekniikoita, jotka perustuvat nimenomaan näihin muistimme ominaisuuksiin. Esimerkiksi paikkamenetelmä nojautuu vahvasti kykyymme muistaa paikkoja sekä konkreettisia ja mielenpainuvia asioita, jotka tapahtuvat kyseisessä ympäristössä.

Muistitekniikoiden hyödyntäminen opiskelussa on valtavan hyödyllinen lisä erityisesti kertaamisen ja aktiivisen mieleen palauttamisen osalta. Tekniikat itsessään eivät vielä takaa, että ymmärrät oppimasi tai hahmotat isoja kokonaisuuksia, mutta ne auttavat muistamaan tiedon silloin kun tarvitset sitä. Opiskelua et voi jättää väliin, sillä kuinka voisit muistaa jotain, jota et ole vielä tallentanut muistiin?

Kokeeseen valmistautuminen ilman muistitekniikoita

1. Opiskelu (lukeminen, luennot, materiaalien läpikäynti, muistiinpanojen laatiminen)
2. Kertaus (lukeminen uudestaan, itsetestaus)
3. Koe tai tentti

Kokeeseen valmistautuminen muistitekniikoiden avulla

1. Opiskelu (lukeminen, luennot, materiaalien läpikäynti, muistiinpanojen laatiminen)
2. Muistitekniikan hyödyntäminen (avainsanojen luonti, matkareittien luonti, linkitys)
3. Kertaus (ulkoa opettelu muistitekniikan avulla, tarvittaessa uudelleen lukeminen)
4. Koe tai tentti

Ulkoa opettelu voi kalskahtaa vanhanaikaiselta, mutta se on itse asiassa todella tehokas tapa oppia, kunhan teet sen oikein.

Jos kiinnostuit muistista ja muistitekniikoiden käytöstä osana opiskelua, kannattaa tutustua oppitunteihimme muistin toiminnasta!