Gradu valmiiksi - olisinpa tiennyt tämän ennen aloittamista

Olitpa yliopistossa tai korkeakoulussa viimeinen este tielläsi valmistumiseen on gradu tai vastaava lopputyö. Se on hyvän tieteen käytäntöjä noudattava työ, jossa joudut väistämättä tekemään ison pohjatyön ja kirjoittamaan kurinalaisesti lähdemateriaalin pohjalta. Omille mielipiteille tai tarinoinnille ei ole sijaa.

Olen itse tehnyt kaksi maisterintutkintoa, joissa molemmissa aika kunnianhimoiset gradut. Olen jälkiviisaana olen todennut, että helpommallakin olisi voinut päästä, jos olisin tiennyt muutamia tärkeitä asioita aikaisemmin. Yliopistossa opetus ja ohjaus oli huippuluokkaa, mutta painoittui ensisijaisesti sisältöihin ja tutkimukseen, ei niinkään prosessiin taustalla. Teinkin monta virhettä ennen kuin opin rakentamaan itselleni systemaattisen ja toimivan tavan tehdä töitä.

Tässä artikkelissa käyn läpi, miten graduprosessi ja ajankäyttö kannattaa suunnitella niin, että työskentely sujuu helposti ja tiedät aina, mitä teet seuraavaksi. Lisäksi aineistosi pysyvät hyvässä järjestyksessä ja tekstisi rakentuu pikkuhiljaa paremmaksi ja paremmaksi. Voit hyödyntää itsesi kannalta oleellisimmat vinkit olitpa sitten alkuvaiheessa tai jo maaliviivalla.

Huomaa, että nämä hyvän prosessin kulmakivet ovat sovellettavissa myös mihin tahansa isompaan projektiin tai lopputyöhön, jossa lähdemateriaalin ja tieteen sääntöjen mukainen kirjoittaminen on ehtona. Puhun artikkelissa nimenomaan gradusta, mutta ajattele asia laajemmin minkä tahansa isomman työn kannalta.

Artikkelista löydät 10 vinkkiä, joiden avulla työskentely helpottuu. Kannattaa keskittyä yhteen kerrallaan ja siirtyä seuraavaan, kun olet saanut sen haltuun. Osa on varsin nopeasti hoidettu, mutta toisten osalta joudut rakentamaan rutiinia kauemmin. Artikkeli on myös varsin pitkä, joten ei ehkä ole huono idea paloitella se osiin ja soveltaa teemoja yksi kerrallaan.

Hyvän graduprosessin kulmakivet

• Suunnittele aikataulu ja kalenterisi tukemaan työskentelyä
• Löydä motivaatio ja varaudu etukäteen hetkiin, jolloin se on vaikea löytää
• Pyri saamaan aineisto haltuun mahdollisimman nopeasti ja pidä siitä hyvää huolta
• Ota tyyliseikat, menetelmät ja käytännöt haltuun heti alkuvaiheessa
• Rakenna itsellesi toimiva systeemi lähteiden ja materiaalien hallintaan
• Benchmarkkaa sekä vanhoja graduja, että alasi tieteellisiä artikkeleita
• Aloita isoista kokonaisuuksista ja ota taustateoriat haltuun
• Ala varsinainen kirjoitustyö mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja kirjoita prosessimaisesti parantaen koko ajan tekstiäsi
• Hyödynnä saatavilla olevia työkaluja ja tekoälyä
• Verkostoidu ja tee yhteistyötä muiden samassa vaiheessa olevien kanssa

Suunnittele aikataulu ja kalenterisi tukemaan työskentelyä

Kuten mikä tahansa projekti myös gradutyöskentely kannattaa suunnitella kunnolla ja myös päivittää suunnitelmaa. Mitä pidemmälle ajanjaksolle projekti ajoittuu, sitä varmemmin joudut tekemään muutoksia matkan varrella. Tavallista on, että eteneminen onkin hitaampaa kuin aikaisemmin ajattelimme ja aikatauluja täytyy sitä myöten fiksailla. Olemme lähtökohtaisesti liian optimistisia oman suoritustahtimme ja mahdollisten ongelmien osalta. Oletko esimerkiksi ikinä nähnyt julkista rakennusprojektia, joka valmistuu aikataulussa ja tavoitebudjetissa?

Gradun suunnittelu kannattaa jakaa kolmeen eri aikatasoon:

• Koko projektin kattava aikataulu
• Kuukausiaikataulu
• Viikkokalenteri / lukujärjestys

Koko projektin kattava aikataulu pitää sisällään lähinnä isot askelmerkit, kuten deadlinet, prosessin esittelyt seminaarissa, ohjaajan tapaamiset ja työvaiheet kuten aineiston kerääminen, aineiston siivoaminen, taustateorioihin tutustuminen, materiaalien kerääminen, raakatekstin kirjoittaminen jne. Periaatteessa projektiaikataulu toimii samalla tavoitteenasettamisen työkaluna, joka kertoo missä vaiheessa olet milloinkin.

Kuukausiaikataulussa purat projektiaikataulun konkreettisemmaksi tekemiseksi. Kannattaa suunnitella viikon tarkkuudella, miten jaat ajankäyttösi. Toivottavasti kykenet useimpina viikkoina käyttämään pääosan ajastasi graduprosessiin, mutta aina näin ei ole. Esimerkiksi itse tein toisen graduni täysipäiväisen työn ohessa, jolloin kirjoitusaikaa piti puristaa sieltä, mistä sitä löytyi, yleensä illoista ja viikonlopuista. On tärkeä olla rehellinen siinä, kuinka paljon oikeasti viikossa on käytettävissä tehokasta työaikaa. Yksittäinen viikko voi näyttää ajankäytön osalta esim. tältä:

• Gradu: 20 tuntia
• Muut kurssit: 4 tuntia
• Työt: 14 tuntia
• Urheilu ja liikunta: 4 tuntia
• Muut harrastukset: 2 tuntia
• Kaverit ja perhe: 6 tuntia

Normaali työviikko on noin 40 tuntia, joten tässä alkaa olla jo riittävästi kaikkea ottaen huomioon, että sinun pitäisi myös nukkua, syödä ja hoitaa muita elämän välttämättömyyksiä. Onkin oleellista kyetä suunnittelemaan ajankäyttö rehellisesti niin, että elämä on oikeasti tasapainossa ja tarpeeksi suunnittelematontakin aikaa on.

Viikkoaikataulussa purat kuukausiaikataulusi konkreettiseksi lukujärjestykseksi viikkotasolla. Kannattaa varata itselleen aikaa kerran viikossa tulevan viikon suunnitteluun ja samalla voi tarkistaa, menikö kulunut viikko suunnitelmien mukaan. Viikkoaikataulussa sijoitat kuukausiaikataulusi tunnit kyseisen viikon kohdalle. Näin saat selkeän kuvan siitä, minkälaisiksi päiväsi muodostuvat ja kuinka eri asiat tasapainottavat toisiaan.

Älä huolestu, jos et aina pysy alkuperäisessä suunnitelmassa. Suunnitelmia voi aina muuttaa ja samalla saat arvokasta tietoa seuraavan viikon suunnittelua varten.

Löydä motivaatio ja varaudu etukäteen hetkiin, jolloin se on vaikea löytää

On täysin mahdollista, että innostut valtavasti graduprojektista ja etenkin uuden tiedon löytäminen aineistosta on valtavan palkitsevaa. Kannattaa kuitenkin varautua myös siihen, että tulee hetkiä, jolloin työskentely gradun parissa ei voisi vähempää kiinnostaa. Ilman motivaatiota työskentely on haastavaa ja tulokset jäävät yleensä laihoiksi. Graduprosessi voi lisäksi tuntua lohduttoman pitkältä, jos motivaatio on hukassa heti alkumetreillä. Mikä neuvoksi?

Ensiksi on hyvä ymmärtää milloin kyse on motivaation puutteesta ja milloin heikentyneestä keskittymiskyvystä tai huonosta vireystilasta. Jos nukut jatkuvasti liian vähän, elät epäterveellisesti ja olet liimautunut älypuhelimeesi kiinni, kyse ei välttämättä ole motivaatiosta vaan puhtaasti siitä, että aivosi eivät kykene juuri nyt pitkäjänteiseen keskittyneeseen työskentelyyn. Tällöin ei auta muu kuin asteittainen rutiinien tarkastelu ja korjaaminen.

Jos taas kyse on aidosti motivaatiosta, puuttuu joko sisäinen (esim. oppiminen, kehittyminen, kiinnostus, tiedon luominen) tai ulkoinen (esim. raha, arvosana, valmistuminen, toisten mielipiteet) motivaation lähde. Motivaatiotutkimus on havainnut, että sisäinen motivaatio johtaa yleisesti parempiin lopputuloksiin kuin ulkoinen, mutta se on vaikeampi synnyttää ja ylläpitää. Sen vuoksi usein ulkoiset motivaatiolähteet antavat juuri tarvittavaa lisävoimaa tekemiseen ja samalla saattavat synnyttää sisäisen palon toteuttaa ulkoisiakin. Voit esimerkiksi löytää voimaa ajatuksesta, että valmistuminen on pian edessä ja pääset näyttämään osaamistasi työmarkkinoilla.

Yksi yleinen harhaluulo motivaatiosta on, että motivaatio johtaa tuloksiin ja ilman motivaatiota ei synny tuloksia. Tämä pitää vain osittain paikkaansa sillä oikeasti kyse on kierteestä:

Tulokset synnyttävät motivaation, joka taas synnyttää lisää tuloksia.

Graduprosessissa haasteena on se, että se on niin laaja ja iso kokonaisuus, että varsinaisia tuloksia on joskus vaikea nähdä. Tästä syystä onkin tärkeä luoda itselleen suunniteluvaiheessa välitavoitteita kuten:

• Aineisto kerätty
• Aineisto siivottu
• Otsikot luotu
• Lähteitä kerätty x-määrä
• Ensimmäinen tekstikappale luotu
• Käytetty 10 tuntia gradun parissa

Pienten tavoitteiden saavuttaminen antaa valtavasti virtaa jatkaa projektia, kun alamme havaita konkreettisia tuloksia ja samalla saavutamme itsellemme asetettuja tavoitteita.

Pyri saamaan aineisto haltuun mahdollisimman nopeasti ja pidä siitä hyvää huolta

Tieteellisessä tutkimuksessa työskentelet lähes aina alkuperäisaineiston kanssa. Se on raakaa dataa todellisuudesta ja tutkijan työ on löytää sieltä säännönmukaisuuksia ja korrelaatioita - eli tietoa.

Omassa ensimmäisessä gradussani aineistonani toimi verkkokeskustelut historiasta. Tutkin keskustelijoiden asenteita historiallisiin ilmiöihin toistuvuuksien ja kategorisointien kautta. Rajauksesta en ymmärtänyt mitään, sillä valitsin alussa umpimähkää 10-vuoden aikaikkunalta kaikki keskustelut, joita lopulta päätyi itse työhön 24 000. Tämä on aivan liikaa yhteen graduun ja aineiston keruu veikin kohtuuttoman paljon aikaa. Varsinainen työ alkoikin vasta kun sain vihdoin tämän projektin loppuun.

Toisessa gradussa tilanne oli toinen. Tein määrällisen tutkimuksen yläkouluikäisten nuorten älylaitteiden käytön vaikutuksista kouluhyvinvointiin. Siinä raaka materiaali oli saman tien saatavilla aiheen parissa työskentelevältä tutkimusryhmältä. Olikin mahtavaa päästä tekemään erilaisia hakuja ja analyyseja heti prosessin alkuvaiheessa. Näin itse työkin konkretisoitui vaikka varsinaiset analyysit teinkin vasta myöhemmin.

Pyri siis saamaan aineistosi haltuun mahdollisimman varhain ja tutustu siihen monipuolisesti ja ennakkoluulottomasti. Et tietysti vielä tässä vaiheessa tee siitä johtopäätöksiä, korkeintaan alustavan hypoteesin.

Muista säilyttää ja käsitellä aineistoasi tiedekuntasi ja yleisten eettisten ohjeistusten mukaisesti.

Ota tyyliseikat, menetelmät ja käytännöt haltuun heti alkuvaiheessa

Toivottavasti olet ehtinyt käymään menetelmäopinnot sekä harjoittelemaan tieteellisen kirjoittamisen käytänteitä jo ennen graduprosessin alkua. Et tietysti ole vielä tässä vaiheessa valmis tutkija, sillä gradu on kuitenkin opinnäytetyö - ei sinänsä julkaistava itsenäinen tutkimus. Kuitenkin säästyt isolta vaivalta, jos kirjoitat heti alusta asti tieteellisen käytäntösi mukaisesti, noudatat tyyliseikkoja (esim. APA) ja tunnet menetelmän, jolla analysoit aineistoasi (esim. Kvalitatiiviset tai kvantitatiiviset menetelmät).

Itse kirjoitin ensimmäistä graduani hyvin vapaasti esseemuotoisena, mutta jouduinkin muokkaamaan tyyliä valtavasti pitkin prosessia. Se jäi silti varsin vapaamuotoiseksi, mikä historian tutkimuksessa onkin hieman sallitumpaa. Sen sijaan toinen kasvatustieteellinen graduni noudatti jyrkästi alan tieteellisten tekstien konventioita. Siinäkin tosin jouduin muokkamaan tekstiäni useinkin, kiitos ohjaajieni täsmällisten kommenttien.

Kannattaa jo raakatekstiä kirjoittaessa pyrkiä tekemään kaikki lähdeviittaukset ja lauserakenteet kuten lopullisessakin tekstissä, vaikka ne muuttuisivatkin vielä paljon. Samoin lähdeluetteloa muodostaessa lisää teokset alusta asti kuten ne on ohjeistettu tekemään. Näin saat harjoitusta tyylissä pysymiseen eikä se vaihdu kesken kaiken.

Kannattaa linkittää itselleen parhaat lähdetyylisi ohjesivut nopeasti saataville ja varmistaa ohjaajilta, onko tyyli varmasti se mitä odotetaan. Verkko on nykyään täynnä sekä hyviä menetelmäohjeita että tyyliohjeita. Lisäksi generatiivinen tekoäly kannattaa pitää mukana prosessissa alusta saakka, kunhan muistat olla kriittinen sen antamille ohjeille ja vinkeille.

Muista myös aloittaa varsinainen työstö heti sellaiselle pohjalle, jossa otsikot, kappalevälit, marginaalit ja vastaavat on muotoiltu kuten lopullisessa versiossa. Näin säästyt vaivalta siinä vaiheessa, kun tekstimassa pitäisi muuttaa julkaistavaan muotoon.

Rakenna itsellesi toimiva systeemi lähteiden ja materiaalien hallintaan

Tieteellisessä kirjoittamisessa et voi kirjoittaa vapaamuotoisesti omia mielipiteitäsi vaan käytännössä kaiken tekstin pitää perustua lähdemateriaalille tai sitten aineistostasi. Sinulla tulee olemaan lopulta todennäköisesti useita kymmeniä tieteellisiä artikkeleita ja tuotoksia työsi pohjana. Tulet vertailemaan niitä keskenään, käyttämään useassa kohdassa samoja artikkeleita ja punnitsemaan, mitkä ansaitsevat paikkansa työssäsi, ja mitkä eivät.

Tämän vuoksi jo alkuvaiheessa kaikki lähteet kannattaa järjestää siistiin muotoon, josta niihin on helppo palata ja helppo tehdä hakuja. Vastaavasti listauksen tulisi olla päivitettävissä. Itse suosin taulukkomuotoista tietokantaa, jossa toistuvat seuraavat asiat:

Artikkelin / teoksen nimi erittelee lähteet ja kertoo yleisesti, mistä artikkelissa on kyse.

Viitteen lisään siinä muodossa kuin se kirjoitettaisiin käyttämässäni formaatissa varsinaisessa tekstissä. Näin minun ei tarvitse joka kerta kirjoittaa viitettä erikseen, kun käytän kyseistä artikkelia tekstissä.

Lyhyt kuvaus kannattaa pitää lyhyenä ja keskittyä ainoastaan artikkelin tärkeimpään löydökseen. Taulukosta näet suoraan, mitä artikkeli käsittelee ja mikä on sen keskeinen tulos. Parhaimmillaan jo se riittää muistuttamaan sinua artikkelista kokonaisuutenaan ja pystyt viittamaan siihen ilman ylimääräistä lukukertaa.

Tägit auttavat tekemään hakuja ja järjestämään materiaaleja teemoittain. Omassa toisessa gradussani teemoja olivat esimerkiksi masennus, koulu-uupumus, digi-hyvinvointi, kouluinto ja digi-tutkimus. Kirjoittaessani tietystä teemasta järjestin artikkelit niin, että kaikki sen teeman tägit sijoittuivat vierekkäin. Näin sain heti kuvan siitä, mitä lähteeni aiheesta sanovat, ja onko niitä riittävästi.

Linkki ohjaa suoraan siihen tietokantaan, josta pääset lukemaan artikkelin kokonaisuudessaan. Kaikilla aloilla tietysti lähteet eivät ole puhtaasti sähköisessä muodossa vaan saatat joutua tekemään kirjastoreissuja. Tässä tapauksessa lisää linkin kohdalle sijainti kirjastossa.

Taulukkoon voisi vielä lisätä yhdeksi kohdaksi artikkelin nimeämisen lähdeluettelossa, jolloin taulukon avulla voisi lopulta muodostaa lähdeluettelon. Itse kuitenkin päädyin käyttämään tässä verkosta löytyvää palvelua, joka osasi muodostaa luettelon täydellisesti haluamallani formaatilla. Voi myös hyvin olla, että sinulla on oppilaitoksesi kautta pääsy parhaisiin lähteidenhallintaohjelmiin. Hyödynnä niitä.

Itse lähdetaulukon voi tehdä hyvin esim. Excelillä tai Sheetsillä. Itse suosin Notionia, jossa muutkin muistiinpanoni sijaitsevat.

Benchmarkkaa sekä vanhoja graduja, että alasi tieteellisiä artikkeleita

Gradua aloittaessa voi olla hankala visualisoida, minkälainen lopullisesta tuotoksesta tulee tai mistä aiheista ylipäätänsä pitäisi kirjoittaa. Kannattaa pitää mielessä, että moni muukin on ollut samassa tilanteessa tai tekee tutkimusta työkseen. Lisäksi tieteellisen tiedon periaatteisiin kuuluu yhdenmukaisuus ja löydösten vertailu. Näin ollen toisten aiheesi liittyvien tutkielmien ja artikkeleiden benchmarkkaus on suorastaan edellytys onnistumiselle.

Itse aloitin etsimällä omasta tiedekunnastani julkaistuja graduja ja erityisesti auttoi, että samasta ison tutkimushankkeen aineistosta oli tehty lukuisia muitakin töitä. Pyrin ensin löytämään nipun parhaita tuotoksia, jonka jälkeen perkasin niiden rakennetta, tyyliä ja ulosantia. Lisäksi ne myös ohjasivat parhaiden lähdemateriaalien äärelle, mikä taas auttoi myös siinäkin työssä.

Tämän jälkeen tein saman myös aiheeseen liittyville tieteellisille artikkeleille ja pyrin jäljittelemään niiden tyyliä. Palasin myös useaan otteeseen parhaisiin töihin, kun olin epävarma jostakin tyyliseikasta tai halusin varmistaa, onko analyysini tieteen sääntöjen mukainen.

Aloita isoista kokonaisuuksista ja ota taustateoriat haltuun

Lähteiden kahlaaminen ja niiden rajaus voi tuntua loputtomalta viidakolta. Löydettyäsi aihetta käsittelevän artikkelin huomaat, että sen viitteistä löytyisi toistakymmentä tutustumisen arvoista julkaisua ja niistä löytyy taas seuraavat 10 uutta lähdettä. Miten valita oleellisimmat ja mihin vetää rajaukset?

1. Teoreettinen viitekehys

Aloita tieteenalasi isoista paradigmoista ja klassikoiksi muodostuneista teorioista, ja pohdi miten oma työsi sijoittuu jatkumolle. Esimerkiksi psykologisessa tutkimuksessa tuskin viittaat Freudiin tai Skinneriin, mutta nykyisen tutkimuksen sijoittuminen alan historiassa on kuitenkin tiedostettava.

Oma tutkimuksesi todennäköisesti sijoittuu nykyiselle muotivirtaukselle, mutta on hyvä tunnistaa, että sekin on vain osa tieteellisen keskustelun kehittymistä. On hyvä huomata, että esim. digitalisaatioon tai tekoälyyn liittyvä tutkimuskenttä kehittyy melkoista vauhtia tutkimuskohteen mukana. Kannattaa myös rohkeasti vertailla ja kilpailuttaa vakiintuneimpia teoreettisia viitekehyksiä.

2. Metatutkimukset ja kirjallisuuskatsaukset

Metatutkimukset ja kirjallisuuskatsaukset ovat tutkimusten aatelia. Ne ovat kokoelmia parhaista tutkimuksista ja tekevät niistä yhteenvetoja ja johtopäätöksiä. Tieteellisessä hierarkiassa niiden painoarvo ja merkittävyys on korkealla. Onhan selvää, että esim. tutkittaessa ruokailutottumusten yhteyttä masennuksen oireisiin on 10 samaa aihetta tarkastellutta tutkimusta voimakkaampi lähde kuin vain yksi niistä. Juuri tähän tiede pohjimmiltaan perustuukin, vaikka iltapäivälehdillä on joskus vaikeuksia erottaa oikea tieto yksittäisen tutkimuksen löydöksistä.

Pyri löytämään varhaisessa vaiheessa omaan aiheeseesi sopivat metatutkimukset ja kirjallisuuskatsaukset ja käytä niiden tuloksia vahvimpina argumentteinasi. Niiden kautta löydät myös muita kiinnostavia artikkeleita.

3. Ajankohtaiset ja viitatuimmat tutkimukset

Tutkimukset ja artikkelit kilpailevat jatkuvasti suosiosta, parhaista julkaisualustoista ja eliniästä muiden julkaisujen keskellä. Parhaat ja viitatuimmat artikkelit nousevat pinnalle ja syystäkin. Niiden tieto on aidosti oleellista ja tieteellistä konsensusta tarkentavaa.

Yritä löytää omaan tutkimukseesi ajankohtaisimmat ja eniten pinnalla olevat artikkelit. Parhaiten niiden ääreen löytää katsomalla, mitä joko oman oppilaitoksesi tai muiden vastaavien aihetta tutkivat tutkimusryhmät juuri nyt tekevät. Heillä on varmasti jonkin sortin verkkosivu tai tietopaketti, jossa parhaimmillaan löytyy jonkun tutkijan yhteystiedot. Saatat säästyä isolta määrältä työtä, jos saat varattua tapaamisen tai edes vaihdettua muutaman sähköpostin aiheeseen perehtyneen ja aallonharjalla ratsastavan tutkijan kanssa.

4. Metodologiset artikkelit

Et voi vetää varsinaista analyysiäsi hatusta, vaan sinun on noudattettava tarkasti tieteenalasi sääntöjä. Osin tämä liittyy kohtaan teoreettisesta viitekehyksestä, sillä menetelmät perustuvat tiettyyn teoriaan.

Jos teet määrällistä tutkimusta, käytä aikaa siihen, että oikeasti ymmärrät mitä olet tekemässä sen sijaan, että vain seuraat listamaisia ohjeita analyysin tekemisestä. Tilastollisten menetelmien nyanssit saattavat olla haastavia ymmärtää, mutta työ kannattaa. Näin ymmärrät oikeasti, mitä lukusi tarkoittavat ja voit kirjoittaa niistä vertailevasti ja tarkasti.

Laadullisissa menetelmissä ymmärrys on myös tärkeää, mutta kannattaa panostaa erityisesti teorian soveltuvuuteen omassa työssä, sekä sen kriittiseen pohdintaan. Älä tyydy valitsemaan yhtä viitekehystä ja siihen sopivaa metodia, vaan vertaile sitä kriittisesti muihin mahdollisuuksiin.

Ala varsinainen kirjoitustyö mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja kirjoita prosessimaisesti parantaen koko ajan tekstiäsi

Äskeisessä ohjeessa sukelsit lähteiden maailmaan hierarkisessa järjestyksessä. Lukiessasi lähteitä muista tehdä niistä muistiinpanoja ja järjestellä niitä taulukoiksi kuten kävimme aikaisemmin läpi. Älä suinkaan lue jokaista artikkelia alusta loppuun, vaan etsi oleelliset löydökset abstraktista, johdannosta ja yhteenvedosta.

Selkeyden vuoksi olisi ihanaa, jos prosessin voisi jakaa selkeisiin vaiheisiin kuten suunnittelu, tiedon etsintä, artikkelien lukeminen, kirjoittaminen ja viimeistely, mutta todellisessa maailmassa tämä ei onnistu. Todellisuudessa teet jatkuvasti töitä lähteiden ja aineistosi kanssa, palaat välillä suunnittelemaan koko prosessia, kirjoitat yhtä kohtaa, viimeistelet toista jne.

Graduun on pakko suhtautua prosessina, jossa osat hioutuvat pikkuhiljaa paremmiksi ja viimeiseen muotoonsa. Matkan varrella sekä oma että ohjaajien kriittinen palaute ovat ensiarvoisen tärkeitä.

Gradun suunnitteluvaihe ja tiedonkeruu vaativat paljon työtä, mutta niihin on myös helppo jäädä koukkuun, sillä itse kirjoittaminen on aktiivista ja aivoja kuormittavaa työtä, jota alitajuisesti saatamme pakoilla ja pelätä. On helpompi etsiä vielä muutama hyvä lähde kuin alkaa aidosti kirjoittamaan tekstiä niiden pohjalta.

Kannattaa kuitenkin ottaa härkää sarvista ja aloittaa varsinainen kirjoittaminen jo alkuvaiheessa. Ensin teksti on tietysti tönkköä ja poukkoilevaa, mutta se tarkentuu prosessin edetessä.

Aloita tekemällä perusrakenne, jossa lisäät kaikki otsikot ja niiden alaotsikot. Lisää niiden alle vähän tekstiä siitä, mitä tähän aiot kirjoittaa. Lisää sitten esim. ranskalaisilla viivoilla ydinkohtia ja tekstien etenemisen järjestystä. Samalla kannattaa myös linkittää eri kohtien keskeisimmät lähteet, joita aiot käyttää.

Aloita kirjoittaminen jostain, josta pääset helposti liikkeelle esim. teoreettisen viitekehyksen kuvaaminen tai aineiston esittely. Pidä jatkuvasti lähteesi sekä benchmarkkaamasi parhaat työt mukana prosessissa. Muista, että tekstin ei tarvitse olla kerralla valmista. Palaat siihen vielä monta kertaa, poistat osuuksia, tarkennat huomioitasi ja korjailet ilmaisua. Tärkeintä on aloittaa kirjoittaminen mahdollisimman varhain, sillä juuri kirjoittaminen jäsentää ajatuksia.

Hyödynnä saatavilla olevia työkaluja ja tekoälyä

Yksi tieteen tekemisen keskeisiä periaatteita on hyödyntää uusimpia ja parhaimpia työkaluja tiedon keräämiseen ja analysointiin. Vielä muutamia vuosikymmeniä sitten esimerkiksi tilastolliset menetelmät vaativat huomattavaa matemaattista osaamista, kun taulukkolaskentaohjelmat eivät olleet tukemassa työtä. Vastaavasti artikkeleita ei metsästetty verkon tietokannoista vaan kirjaston fyysisistä kokoelmista.

Nykyään olisi hulluutta olla soveltamatta saatavilla olevia palveluita, sillä ne tekevät työstä nopeampaa, tehokkaampaa ja kaiken lisäksi laadukkaampaa. Graduprosessissa kannattaa pohtia ainakin seuraavien taustateknologioiden hyödyntämistä:

• Tekstinkäsittely (templatet, tekstinmuotoilu, kieliopin korjaus)
• Tietokannat (artikkelit ja taustakirjallisuus)
• Muistiinpanosovellus (suunnittelu, lähteiden listaus)
• Taulukkolaskentasovellukset (jos teet määrällistä tutkimusta)
• Lähdeluettelosovellukset ja palvelut (lähteiden järjestäminen)
• Tieteenalalle spesifit sovellukset ja palvelut
• Tekoäly

Tekoäly ansaitsee vielä lisämaininnan. Generatiivisen tekoälyn puskettua itsensä kaikkien tietoisuuteen se on vaihe vaiheella muokannut kaikkea tietotyötä. Tieteellinen tutkimus on yksi sen ydinosaamisesta ja varmasti tulevaisuudessa tekoälyn merkitys tutkimusprojekteissa tulee olemaan valtava. Voi olla, että jo pian tekoäly kirjoittaa sujuvasti määrämittaisia artikkeleita, joissa tieteellinen metodi ja lähteiden käyttö on huomattavasti parempaa kuin ihmisillä.

Graduprosessissa tekoäly kannattaa valjastaa työkaveriksi kaikissa vaiheissa. Voit pyytää sitä auttamaan sinua muodostamaan itsellesi sopivan viikkoaikataulun, kuvailemaan teoreettisen viitekehyksesi ymmärrettäväksi, etsimään tiettyyn kohtaan sopivia lähteitä, oikolukemaan kirjoittamaasi tekstiä, suosittelemaan parannuksia tai järjestämään lähteitäsi.

Ajattele tekoälyä tutkimusapulaisenasi, joka on käytettävissä 24/7. Älä kuitenkaan ulkoista työtä sille, sillä se harjoittelee vasta ja on altis kaikenlaisille virheille ja kankeuksille. Et myöskään todennäköisesti halua antaa sille kunniaa omasta merkittävästä saavutuksestasi. Muista, että todellisessa motivaatiossa et yritä saada graduasi valmiiksi suoriutumisen takia vaan aidon oppimisen takia. Tekoäly auttaa oppimaan, mutta vain, jos sille ei anna liikaa valtaa.

Muista olla lähdekriittinen ja tarkistaa tekoälyn ehdotukset myös muualta. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun se suosittelee lähteeksi artikkeleita ja tutkijoita, joita ei ole olemassakaan. Lisäksi käy tarkasti läpi oppilaitoksesi tekoälyohjeistus, säännöt ja tietosuojaohjeet. Älä esimerkiksi missään tapauksessa syötä haltuusi uskottua aineistoa tekoälylle märehdittäväksi, mikäli et ole täysin varma, että se on sallittua.

Verkostoidu ja tee yhteistyötä muiden samassa vaiheessa olevien kanssa

Tiedettä ei juurikaan tehdä enää yksin kirjaston pölyisissä nurkissa, vaan isoin osa uusista löydöksistä syntyy tutkimusryhmien uutteran työn ansiosta. Tälle on syynsä. Ryhmä saa paljon tehokkaammin jaettua tietoa ja osaamistaan eikä jokaisen tarvitse keksiä pyörää uudestaan.

Parhaassa tapauksessa pääset tekemään omaa graduasi johonkin tutkimusryhmään tai vähintään ammentamaan sellaisen pohjatyöstä. Tämä on siinäkin mielessä hyvä, että tutkimusryhmä on kiinni jossain ajankohtaisessa, joka on saanut myös hyvin todennäköisesti ulkoista rahoitusta. Näin ollen tämä on myös hyvää valuuttaa omaa tulevaa työllistymistäsi ja osaamistasi ajatellen.

Todennäköisesti työskentelet myös seminaariryhmässä, jossa on muitakin samassa vaiheessa olevia graduntekijöitä. Toivottavasti seminaarinne ei ole typistynyt etäyhteyksin pidettäväksi tilannekatsauksiksi vaan saatte aidosti tavata toisianne ja pallotella ideoita ohjaajien ja toistenne kanssa.

Itse koin tästä olevan valtavasti hyötyä, kun tajusin etten ole ainoa joka kipuilee tiettyjen teemojen kanssa. Sain monta “niinpä tietysti!” -elämystä, kun joku kertoi miten itse oli ratkaissut minulle niin monimutkaisen ongelman. Toisaalta koin itse pystyneeni myös auttamaan muita silloin tällöin.

Verkostoitumista ei myöskään pidä nähdä ainoastaan hyötynäkökulmasta, vaan se on myös aidosti palkitsevaa ja täyttää perustarpeemme ryhmään kuulumisesta. Vaikka kokisit olevasi omissa oloissasi viihtyvä introvertti, kannattaa ryhmän tuelle antaa mahdollisuus. Olemme lopulta ryhmänä aika paljon vahvempia kuin osiemme summa.

Lopuksi

Kiitos, jos jaksoit lukea näinkin pitkälle. Toivottavasti sait muutamia lisätyökaluja graduprojektisi tueksi. Muista, että kyse on ennen kaikkea oppimista ja ihmisenä kasvamisesta, ei niinkään suoriutumisesta. Älä huoli, jos juuri nyt ei motivoi. Puremalla hammasta ja pääsemällä eteenpäin pienin askelin, löytyy motivaatio tuloksien myötä.

Opinta on täynnä sisältöä, josta voi olla sinulle jatkossakin hyötyä. Voit vaikka aloittaa ilmaisesta oppimispolustamme, jossa käydään läpi parhaita tapoja oppia, keskittyä, suunnitella ja muistaa. Sen pohjalta voit pohtia, haluatko syventyä yhä tiiviimmin oppimisen ja itsen kehittämisen teemoihin.

Tsemppiä projektin kanssa!